Digitaalisten vanhustenhoitopalveluiden haasteet

Digitaalisella aikakaudella syntynyt nuoriso ei varmasti osaa edes kuvitellakaan, millaista olisi elää ilman älypuhelinta tai langatonta nettiyhteyttä, lukuisista sovelluksista ja sosiaalisen median palveluista puhumattakaan. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat päässeet hyvin mukaan teknologian harppauksiin, mutta väestön keskuudesta nousee edelleen esiin yksi merkittävä ryhmä, joka ei ole päässyt syystä tai toisesta kunnolla mukaan digitaalisen aikakauden uusiin tuuliin: vanhukset.

Ristiriitaisia asenteita

Vanhusten keskuudessa digitaalisiin laitteisiin ja palveluiden sähköistymiseen suhtaudutaan ristiriitaisesti. “Mihin minä tuota tarvitsen”, “aivan liian monimutkaista” tai “ihan turhanpäiväinen juttu” ovat usein kuultuja lausahduksia monen vanhuksen suusta.

Moni iäkkäämpi ihminen on elänyt koko elämänsä ilman sen kummempia härveleitä ja tästä syystä uskotaan, että niitä ei tulla tarvitsemaan tulevaisuudessakaan. Kielteisiin asenteisiin monilla vanhuksilla on vaikuttanut ennen kaikkea uudenlaisen teknologian monimutkaisuus, sillä vaikka halukkuutta oppia uutta olisi, teknologian harppaukset ovat olleet niin suuria ja nopeita, että harva nuori aikuinenkaan on ehtinyt niihin kunnolla mukaan, entäpä sitten vanhukset?

Lisäksi nuorempien suunnittelemat teknologiset palvelut ja sovellukset eivät vastaa iäkkään väestön toiveita tai tarpeita. Nuorisolle löytyy tänä päivänä “äppikaupoista” tuhansia ja taas tuhansia eri sovelluksia, kun taas vanhuksille suunnattuja palveluita on vain hyvin vähän.

Vanhusten mukaan ottaminen palveluiden kehittämiseen onkin ollut ensimmäinen askel. Digitaalisten vanhustenhoitopalveluiden tarkoituksena on kehittää koko palvelun kokonaisuus juuri oikealle kohderyhmälle, eli tässä tapauksella vanhuksille, ajankohtaisena.

Lisäksi sekä hoitajien että muun lähipiirin tehtävänä olisi kannustaa vanhuksia käyttämään digitaalisia vanhustenhoitopalveluita enemmän. Näin käytännön kokemus opettaa vanhukselle, miten paljon teknologia voi omaa arkea helpottaa. Lisäksi lähipiiri voi motivoida vanhusta kertomalla ja opastamalla monissa muissa arjen palveluissa, jotka hoituvat tänä päivänä todella näppärästi.

Vanhukset voivatkin innostua teknologian käytöstä monella eri tapaa; juhlapyhien aikaan esimerkiksi parhaimmat halloween asut voi tilata näppärästi Partykingin nopealla ja edullisella toimituksella. Myös ruokaostosten tilaaminen, etenkin korona-aikaan, tai vaikkapa uusimpien uutisten tai maailman toisella puolella asuvan lapsenlapsen kanssa skypettäminen motivoivat vanhuksia turvautumaan yhä enemmän teknologiaan.

Ihmiskontaktien vähentyminen

Vanhustenpalveluiden siirtyessä verkkoon esiin nousee myös toinen haaste, sillä palveluiden digitalisoituessa myös ihmiskontaktien tarve vähenee. Suomessa monet vanhukset viettävät yksinäistä elämää, eikä perheenjäsenillä ole välttämättä aikaa tai edes halua vierailla heidän luonaan. Näissä tapauksissa vanhustenpalveluita tarjoavat ammattilaiset muodostuvat arjessa todella tärkeäksi ihmiskontaktiksi, josta ei haluta luopua.

Vaikka vanhustenpalveluiden digitalisoituminen säästää aikaa, vaivaa ja rahaa, samalla tulee ottaa huomioon niiden toinen puoli. Vanhusten olisi päästävä enemmän mukaan uusien teknologioiden ja sovellusten kehittämiseen, jotta niiden sisältö vastaisi täsmällisesti kohderyhmän omia tarpeita ja mieltymyksiä. Samalla on tärkeää, että ihmiskontakteja pystyttäisiin ylläpitämään mahdollisimman paljon, jotta yksinäisetkin vanhukset saisivat päiviinsä aitoa kanssakäymistä.

Leave a Reply

mts_cool